16.1.2017

Vaatteet, osa 1: karsiminen

Reilu viikko sitten aloitin varsinaisen marittamisen, ja vieläpä KonMarin ohjeen mukaisesti vaatteista. Muutakin tavaroiden karsintaa ja pienempien tavararyhmien KonMari-henkistä karsintaa olen tehnyt viime viikkoina, mutta nyt otin käsittelyyn yhden ison ryhmän. Päätin helpottaa hommaa sillä tavalla, että käyn läpi tässä vaiheessa ainaostaan sisävaatteet.

Työ osoittautui paljon isommaksi kuin luulin. KonMari-menetlemän tehokkuus iski lujaa päin naamaa: kun koko huushollista kerää samaan läjään joka ikisen omistamansa sisävaatteen, joutuu kauhukseen huomaamaan, että niitä on paljon enemmän kuin oli luullut. Kondo onkin puhunut säilytystilojen ongelmallisuudesta: ne hautaavat ja piilottavat tavaraa sisäänsä. Ennen olen karsinut vaatteita ottamalla kaapista ulos yksittäisiä poislähtijöitä. Kuinka hirveästi sinne onkaan tuolla menetelmällä jäänyt vaikka mitä!

Vaatevuori, jolle täytyi ryhtyä kiipeämään.

Vaatevuoren läpikäyminen herätti monenlaisia tunteita. Ihmetystä, että miten minä, joka en edes erikoisemmin shoppailusta pidä, olen näitä näin paljon hankkinut. Ja kuinka monet näistä vaatteista olikaan hautautunut pinojen ja laatikkojen alimmaiseksi, jolloin ne olivat siellä vaan tilanviejänä, eivät käytössä. Joidenkin kohdalla yllätyin: ai niin, minulla on tällainenkin, enpä ole muistanutkaan. Paljon oli myös sellaista, jotka oli aiemmissa karsintaprosesseissa päätetty jättää syystä tai toisesta, mutta jotka eivät siitä huolimatta olleet päätyneet käyttöön.

Tulin siihen tulokseen, että haluan säästää vain pienen määrän vaatetta. Sen verran, että jokainen vaate on aktiivisessa käytössä. En tarvitse 30 alushousuja, kun pesen kuitenkin pyykkiä useamman kerran viikossa. On turha haudata suurin osa niistä korin pohjalle muiden alle. Ainoastaan sellaiset ei-aktiivikäytössä olevat vaatteet, kuten juhlamekot saivat jäädä. Tai siis osa niistä. Koitin kovasti miettiä, mikä tuottaa iloa ja mikä ei. Ihan helppoa se ei ollut - vaikkakin Kondo antaa konkreettisia lisäohjeita ilon tunnistamiseen kirjansa jatko-osassa.

Miksi vaatteita on kertynyt näin paljon? Varmasti yksi syy, niin noloa kuin se onkin myöntää, on se, että niitä on niin kiva ostaa. Tällaisesta epäekologisesta tavasta olisi syytä hankkiutua eroon mitä pikimmiten. Mutta on niiden määrään myös järkisyitä. Olen ollut raskaana ja imettänyt kahteen kertaan viime vuosina. Ja välillä viettänyt sohvaperunan elämää, välillä treenannut lisää lihasta tai pudotellut muutamia kiloja. Vartalon koko ja muoto on siis vaihdellut koko ajan. Olen pienikokoinen ja normaalipainoinen, ja minunlaisellani parinkin kilon painon nousu/lasku vaikuttaa siihen, että esim. farkut käyvät liian pieniksi/isoiksi. Olen joutunut varastoimaan väärän koon vaatteita kaiken varalta. Ja toki koon lisäksi vaatteiden tyylikin on vaihdellut - oma mieltymys tai elämäntilanne ei ole pysyvää sorttia. Ja kaiken lisäksi seassa on myös hutiostoja.


Nytkin ilotarkastusta tehdessäni jouduin jättämään muutaman sellaisen vaatteen, joka ei (koska tällä hekellä imetän) istu päälleni, odottamaan tulevaa. En oikein osannut niistä sanoa, mitä mieltä niistä olen nyt. Tällä hetkellä iloa tuottavat lähinnä sellaiset paidat, joiden kanssa on hyvä imettää, mutta en toki viitsi kaikkia muita hukkaan heittää, kun tämä on vain väliaikainen tilanne.

Yhden vaatteen kohdalla tuntui siltä, etten pysty tästä luopumaan, valtavan suuren tunnearvon vuoksi. Mutten pysty sitä käyttämäänkään, koska se on villaa, ja ihoni ei kestä sitä nykyään. Käytin tähän vaatteeseen KonMari-henkistä itseni psyykkaamista: vaate ei pääse oikeuksiinsa kaapissa, jossa se lojuu käyttämättömänä vuodesta toiseen. Vein sen kirpparille, ja joku osti sen heti. Tuntui haikealta. Silloin mietin, että minun kannattaa iloita siitä, että vaate pääsi nyt lämmittämään ja ilahduttamaan uutta käyttäjää.

Vaatetta lähti paljon. Ja sitä jäi ehkä kutakuinkin sopivasti. Karsimisprosessiin meni aikaa monta päivää, koska en voi (mm. vauvan äitinä) pyhittää tällaiselle asialle tuntikausia päivässä. Mutta valmista tuli, ja olokin keventyi samalla.

Melkoinen määrä ripustimia jäi tyhjilleen. Muutama näistäkin pääsee kirpputorille etsimään uutta kotia.

Nämä kaikki saavat lähteä. Muovipussit keräyslaatikoihin, muut kirpputoripöytään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti